Sivallus CDXXVI

Meiltä ei ole kysytty: Mitä tarkoittaa, kun demarit ovat koventamassa maahanmuuttolinjaansa?
Me vastaamme silti: Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että demarit kusevat edelleen Suomen kansan muroihin, mutta hemputtavat viimeiset pisarat paperiin eivätkä lautaselle.

Sivallus CDXXV

Tie menestykseen: ole keskusteluissasi ajan tasalla, kirjoituksissasi pykälän edellä aikaasi ja ajatuksissasi kaksi pykälää edellä aikaasi.
Tie normaaliin etenemiseen: ole keskusteluissasi, kirjoituksissasi ja ajatuksissasi pykälän edellä aikaasi.
Tie asemasi säilyttämiseen: ole keskusteluissasi ajan tasalla, älä kirjoita mitään ja ole ajatuksissasi pykälän aikaasi jäljessä.
Tie umpikujaan: ole keskusteluissasi, kirjoituksissasi ja ajatuksissasi pykälän aikaasi jäljessä.
Tie tuhoon: ole keskusteluissasi ja kirjoituksissasi kaksi pykälää edellä aikaasi, niin ei ole mitään väliä sillä mitä oikeasti ajattelet.

Sivallus CDXXIV

Salli: - Oletko kuullut että Nauru vaihtaa nimensä?
Minä: - Älä hitossa. Mikä siitä tulee?
Salli: - Naoero.
Minä: - No nyt ei liiemmin naoerota.
Ei kai tässä auta muu kuin kertoa fidzejä türkiye päällä ja tilata costaricaa togo, ja tätä lausuntoa en malta perua.

Sivallus CDXXIII

Vihreät ovat ryhtyneet teettämään lippalakkeja Wille Rydmanin toteamuksesta ”tämä nainen tässä”. Hieno alku! Sitten kun vihreät ryhtyvät ottamaan perussuomalaisten lausuntoja entistä enemmän omakseen, niin hyvä tulee!

Tekoäly tulee ja tekoäly tappaa

Tekoäly vie työt. Tekoäly luo uusia töitä. Tekoäly tuhoaa ihmiskunnan. Tekoäly pelastaa ihmiskunnan.
Listaa näistä ääripäävaihtoehdoista voisi jatkaa loputtomiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että käy kuten aina normaalisti on käynyt uuden skenaarion kohdatessa ihmiskunnan: kumpikaan ääripää ei toteudu, vaan tapahtuu jotain siltä väliltä. Useimmiten ei puolivälistä, vaan vähän jompaankumpaan suuntaan keskikohdasta kallellaan.
Sen sijaan tyypilliseen tapaan ei tietenkään osata arvata sitä, mitä todella tulee tapahtumaan. Kuka olisi esimerkiksi tekstiviestin keksimisen jälkeen osannut ennustaa, että nuorisosukupolvi ei enää suostu puhumaan puhelimessa ja sama oire leviää lievempänä vanhempiinkin?

Uhmaan kohtaloa ja lähden nyt ennustamaan paria tapahtuvaa asiaa. En ole mikään tekoälyasiantuntija. Olen joutunut sen kanssa kuitenkin työni puolesta tekemisiin ja käynyt alan koulutustakin.
Pidän selvänä, että tekoäly kykenee valtavan datapankkinsa ja laskentatehonsa ansiosta voittamaan keskinkertaisuudet. Tämä on jo nyt hyvin ilmeistä, koska kuka tahansa jonkin alan asiantuntija pystyy tämän omalla alallaan näkemään. Yhtä lailla ilmeistä on se, että tekoäly, vaikka koko ajan parantaakin, ei kykene nykyisellä ”leikkaa ja liimaa” -korjaussarjallaan voittamaan todellisia asiantuntijoita. Tälle tasolle yltääkseen sen pohjalla on oltava jotain muuta kuin nykyinen perusmalli.


Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Jos olen oikein ymmärtänyt, tekoäly on pohjimmiltaan kielimalli, joka ennustaa datansa perusteella todennäköisintä seurausta sille mitä se on jo kirjoittanut. Tämä tarkoittaisi vertauksena sitä, että shakkitietokoneeseen ohjelmoitaisiin kaikki mahdolliset historiasta löytyvät shakkipelit. Tällöin lähes kaikkiin normaalissa pelissä esiintyviin asetelmiin löytyy ennakkotapaus. Kone valitsee seuraavan siirron sillä perusteella, mikä datapankissa olevista siirroista on tuottanut parhaan voittoprosentin. Mikäli asetelmaa ei datapankista löydy, niin kone voi arpoa seuraavan siirron vaikka satunnaisesti.
Väitän että tällainen ohjelma kykenisi voittamaan useimmat kerhotason pelaajat helposti. Tämä kehitystaso vastaa suunnilleen tilannetta, missä tekoäly oli pari vuotta sitten.
Sen jälkeen ohjelmaan aletaan rakentaa painokertoimia. Se painottaa huippupelaajien tekemiä valintoja enemmän kuin kerhotasopelureiden tekemiä, se pisteyttää eri asemat siltä varalta että datapankista ei löydykään juuri kyseistä asemaa. Ynnä muita vastaavia pikkutemppuja. Nyt ohjelma voittaa jo mestaritason pelaajat, ehkä jo suurmestarit. Mutta vielä se ei kykene haastamaan maailmanmestaria.
Todellisuudessa shakkikoneet lyövät parhaimmat ihmiset, koska siinä laskentatehoon ja datapankkiin on onnistuttu yhdistämään riittävän tehokkaat algoritmit. Mutta shakki on huomattavan yksinkertainen peli verrattuna reaalimaailman ilmiöihin. Se, että tekoäly kykenisi luomaan ekspertit heidän omalla alallaan, on huomattavasti haastavampaa.

Oleellinen ero syntyy kustannustehokkuudesta.
Kuvittele seuraava tilanne. Olet ostamassa autoa. Vaihtoehtoja on kaksi, muuten samat tekniset tiedot seuraavin eroin:
Hyrysysy: polttoaineenkulutus 5,5 l/100 km, kiihtyvyys 0-100 km/h 7,2 s, huoltoväli 30 tkm.
Hilavitkutin: polttoaineenkulutus 6,0 l/100 km, kiihtyvyys 0-100 km/h 7,8 s, huoltoväli 20 tkm.
On selvää, että ceteris paribus Hyrysysy on parempi valinta. Sitten vilkaiset hintalappua.
Hyrysysy: 100 k€
Hilavitkutin: 30 k€
Onko Hyrysysy todellakin niin paljon parempi, että olet valmis maksamaan siitä yli kolminkertaisen hinnan? Tuskinpa.
Tämä tilanne on nyt kehittymässä työelämään. Tekoäly ei kykene yhtä hyvään kuin ammattilainen. Mutta se kykenee riittävän hyvään – ja tekee sen paljon halvemmalla.


Eikä tässä kaikki. Toinen ja pirullisempi ilmiö tekoälyssä on se, että ammattilaiseksi kehittyminen on tullut paljon vaikeammaksi.

Kuvittele entisajan kenkiä. Ne valmisti kyläsuutari, joita oli jos jonkintasoisia. On selvää, että moni suutari teki nykyaikaista kenkää huonompaa jälkeä, mutta aivan varmasti alansa huippuammattilaiset tekivät kenkätehtaan liukuhihnaa parempia kenkiä – ja tekevät edelleen. Ongelma on siinä, että liukuhihna on paljon halvempi, mikä jätti jäljelle vain murto-osan huippuluokan käsityöläisiä jotka kykenevät huipputuotteillaan saamaan elantonsa maksukykyisiltä ja laatutietoisilta asiakkailta.
Nykyään ongelma on siinä prosessissa, mikä vaaditaan tämän tason ammattilaiseksi kehittymään. Aika monta sutta saa suutari tehdä, kunnes voittaa liukuhihnatuotteen ja vielä useamman, kunnes laatumarginaali on riittävän suuri kaupalliseen hyödyntämiseen.

Suutarin ero nykyajan tietotyöläiseen on siinä, että suutarin on aivan pakko opetella tekemään työvaiheet käsin kunnes tulosta syntyy.
Tietotyöläinen voi sen sijaan ulkoistaa jo perusvaiheet työstä tekoälylle harjoittelunsa aikana, jolloin hän ei enää opi perusasioita. Tällöin hän ei mitä todennäköisimmin kykene oppimaan myöskään vaativampia asioita, joita tekoälyn tekemän työn laadun voittamiseen vaadittaisiin. Tästä ilmiöstä onkin jo kirjoitettu paljon koulutuksen yhteydessä: kun opiskelijat tekevät perusasiat tekoälyllä, he eivät kykene enää oppimaan niitä asioita, mitä todellisen ammattilaisen pitää osata.


Laatu on kuitenkin juuri se asia, jolla tekoälyn tuotokset voidaan voittaa – ainakin toistaiseksi. Bulkkia osaa tehdä kuka tahansa, mutta todellista priimaa ei niin helpolla tehdä. Ja se myös maksaa – mutta on edelleen ihmisiä jotka haluavat maksaa luksuslaadusta. Jos autokaupassakin kyse olisi siitä että pitää päästä paikasta A paikkaan B, ei mersu menisi kaupaksi vaan kaikki ajaisivat skodalla. Jotkut ovat valmiita maksamaan tietyistä mukavuuksista tuplahinnan. Jotkut varmaan yli kolminkertaisenkin hinnan pienistäkin eduista eli valitsevat sadan tonnin hyrysysyn 30 tonnin hilavitkuttimen sijaan. Mutta aika harvat, eli kyllä Hyrysysy menisi noin pienillä laatumarginaaleilla konkurssiin.

Aina on kuitenkin mahdollisuus rahastaa aitoudella. Ihmiset jonottavat Louvreen tiiraamaan matkan päästä aitoa Mona Lisaa, vaikka yhtä hyvän kuvan saa julisteena halvalla ja pääsee tutkailemaan hymyä vaikka sentin päästä suurennuslasilla. Ja kummasti Ferrarikin saa autoja myytyä, vaikka niillä ei saa ajaa niin kovalla nopeudella joilla ne on suunniteltu toimimaan, ne ovat helvetin hankalia astua sisään ja nousta ulos ja yritäpä tunkea lastenrattaita takakonttiin tai kiinnittää peräkärryllistä rakennustarvikkeita vetokoukkuun.
Ihmistyö tulee aina säilymään, jos ei muuten niin statussymbolina. Tämä vain ei tule kovin monia elättämään, mutta edes joitakin.

Ehkä tulevaisuudessa arvostukset muuttuvat muutenkin. Älyllinen osaaminen saattaa olla taiteeseen verrattavaa. Nykyään ihmiset menevät kuuntelemaan lastensa pianoesityksiä ja monet jatkavat vuosia musiikkiopistossa, vaikka 99 % ei pääse vuosien harjoituksenkaan jälkeen lähellekään sitä musiikin tasoa mikä on kenen tahansa saavutettavissa parilla tietokoneen hiiren napsautuksella. Ihmiset kutovat villapuseroita harrastukseksi, vaikka kaupasta saa parempia ja – ainakin työlle arvon laskien – halvempia. Näistä taidoista ollaan ylpeitä ja luomuksia esitellään tädeille ja tuttaville. Vaan oletteko ikinä kuulleet kenenkään pyytävän katsomaan, kuinka hienon Laplace-muunnoksen meidän Jussi osaa tehdä tai miten hänen pikkusiskonsa Sanni osaa titrata? Nämä taidot ovat tarpeellisia ammatin kannalta, joten niitä ei esitellä samaan tapaan kuin harrastuksia – ainakaan vielä.
Huipputaiteilijoilla on edelleen kysyntää, mutta harrastelijoita riittää silti. Ei 1800-luvulla mökin akka sanonut harrastavansa virkkaamista tai ukko puutöitä – kyse oli elinehdosta. Ehkä tulevaisuudessa samaan tapaan älyllinen harrastuneisuus kasvaa, kun sitä ei enää tarvitse tehdä työksi. Edelleenkin on hyvin todennäköistä, että älyllisen työn huippuosaajille on kysyntää alalla kuin alalla, mutta elantonsa siitä tulee saamaan entistä harvempi.
Oleellinen kysymys kuuluu: mitä tapahtuu niille älytyöläisille, joiden oma äly ei enää riitä kilpailemaan tekoälyn kanssa ainakaan kustannustehokkuuden puolesta? Tässä tulee olemaan varmasti suuria ammattikohtaisia eroja; joissain ammattikunnissa tekoäly tulee haukkaamaan 90 % työpaikoista, joissakin vain 20 %. Mutta selvää on, että jossain määrin osumaa ottavat lähes kaikki alat. Niinpä kannattaa ennakoida tekoälyn tulo omissa urasuunnitelmissaan, jos mahdollista.


Tekoäly on osasyyllinen myös siihen, että blogini on ollut kovin hiljainen ja tulee olemaan varmaan ainakin loppuvuoden kovin hiljainen.
Kuten alussa totesin, törmäsin aiheeseen myös omassa työssäni. En sinänsä ollut huolissani että työ alta lähtisi, joskin sekin mahdollisuus oli suhteellisen kaukaisessa tulevaisuudessa olemassa. Oli kuitenkin selvää, että työni luonne muuttuisi – ja oli jo ehtinyt jossain määrin muuttua – tekoälyvallankumouksen takia. Niinpä päätin ennakoida.

Tein viime syksynä erinäisiä laskelmia odotusarvosta. Millä todennäköisyydellä:
a) työni katoaa ja milloin
b) työni tuotto putoaa vaikkei se katoaisikaan
c) työni mielekkyys muuttuu joko paremmaksi (epätodennäköistä) tai huonommaksi tekoälyn myötä.
Todennäköiseen eläkeikään on kuitenkin vielä kaksinumeroinen luku vuosia, joten pitää ennakoida tulevaisuutta.

Sen jälkeen mietin suunnitelma B:n. Kävi niin että B voitti.
Vaihtoehto B hävisi ainoastaan siinä kohdassa, että se on kaikesta huolimatta epävarmempi. Totesin kuitenkin, että lapseni ovat jo sen ikäisiä, että alkavat piakkoin nuorintakin myöden pärjätä jo taloudellisesti omillaan ja näin jo isoisäksikin ehtineenä taloudellinen vastuu sitä seuraavasta sukupolvesta ei enää ole juurikaan minun asiani. Plussapuolella B vaikutti ensinnäkin mielekkäämmältä ja toiseksi myös taloudellisesti, vaikka onkin epävarmempi, tarjoaa myös suuremman onnistumisen mahdollisuuden kuin A. Toisin sanoen B on taloudelliselta odotusarvoltaan huonompi kuin A, mutta sen hajonta on suurempi. A:sta suunnilleen tietää mitä odottaa, B voi onnistua selvästi paremmin tai selvästi huonommin. Tässä iässä uskaltaa jo ottaa vähän riskejäkin, kun velat on maksettu aikapäiviä sitten pois. Laskin että kyllä tämä muutaman vuoden kantaa ainakin ja sitten voin tarvittaessa kituutella eläkeikään asti joko säästöillä tai sitten EVP = Elää Vaimon Palkalla.

Olen siis aloittanut uuden työn. Se on imaissut aikani sen verran tehokkaasti, että blogin ylläpitoon ei ole ollut puoleen vuoteen juurikaan mahdollisuuksia. Kesälomaakin aion pitää vain viikon, katsotaan sitten jos loppuvuodesta ehtisi blogiakin päivitellä. Ellei nyt sitten sananvapauden edistyminen sulje turvallisuussyistä suutani lopullisesti.

Joka tapauksessa pahoitteluni ennen muuta blogistikollegoille, joiden tekstejä en ole ehtinyt kommentoimaan sekä myös oman blogini kommentoijille, joille en ole ehtinyt vastaamaan.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Ihmisarvo

Eräs suosikkielokuvistani on Quentin Tarantinon mestariteos Django Unchained. Elokuvan avaa kohtaus, jossa Christoph Waltzin esittämä palkkionmetsästäjä King Schultz pysäyttää kahden orjakauppiaan karavaanin tarkoituksenaan ostaa yksi orjista, Jamie Foxxin esittämä Django. Schultz vastustaa orjuutta, mutta aikoo hyödyntää Djangoa, koska tietää tämän pystyvän tunnistamaan etsimänsä rikolliset. Kohtaus päättyy Tarantinolle tyypilliseen tapaan väkivaltaisesti, mutta sen yhteydessä Schultz kuitenkin maksaa orjakauppiaille Djangon hinnan säilyttääkseen laillisen järjestyksen.
Djangon hinnaksi Schultz määrittää 125 dollaria, jotka hän heittää vammautuneen orjakauppiaan jalkoihin. Sitten hän viskaa jalkarautojen avaimen kahlituille ja poistuu Djangon kanssa paikalta jättäen vastavapautuneet orjat hämmentyneinä tappamaan entisen omistajansa ja suuntaamaan kohti pohjoista vapautta.

Mikä oli siis Djangon arvo? Vuodesta 1858 alkavan elokuvan 125 dollarin nykyarvoa on vaikea määrittää. Yhden laskurin mukaan se olisi noin 5000 dollaria. Tämä kuulostaa kovin alhaiselta hinnalta parhaassa työiässään olevasta, joskin ilmeisesti ammattitaidottomasta pelto-orjasta. Kyseessä lienee jonkinmoinen taiteellinen vapaus, virhearvio tai sitten tarkoituksellisesti nimellinen summa, jonka Schultz tarkoitti vain vapautetuille orjille avustukseksi.
Todellisuudessa nuoren ammattitaidottoman miesorjan keskihinta tuohon aikaan oli useammankin löytämäni lähteen mukaan noin 1500 dollaria, mikä vastaisi nykyrahassa noin 60 000 dollaria. Tämä alkaa kuulostaa jo uskottavalta, itse asiassa jo aika kovalta hinnalta. Jonkin erityisen ammatin, kuten sepän tai vastaavan, hallitsevan orjan hinta olisi jo moninkertainen. Itse elokuvassa ostetaan Leonardo DiCaprion esittämältä plantaasinomistajalta orja hintaan 12 000 dollaria eli nykyrahassa lähes puolen miljoonan dollarin hintaan. Vaikka kyseessä olikin erikoistapaus, oli hinta silti elokuvassakin törkeästi liian korkea.

Elokuva sai pohdiskelemaan ihmisarvoa. Tuohon aikaan orjan ihmisarvo mitattiin raa’asti rahassa ja markkinat toimivat vähintäänkin kohtuullisen hyvin eli hinnat olivat kohdillaan. Käytännössä kaikilla orjilla oli myyntiarvoa, ellei sitten kyseessä ollut liian vanha tai jollain tavalla vammainen. Vanhemmat lukijani muistanevat Alex Haleyn romaaniin perustuvan menestyssarjan Juuret, jonka yhdessä juonenkäänteessä omaisuutensa kukkotappelussa menettänyt orjanomistaja Tom Lea joutuu myymään kaikki orjansa yhtä lukuunottamatta. Poikkeus on vanha Kizzy – kirjoittaja Alex Haleyn isoisoisoisoäiti – josta Lea toteaa, ettei niin vanhasta enää saa mitään. Juuret on sinänsä erinomainen ja osin rehellinen kuvaus orjuuden kauheuksista. Kirjassa kerrotaan jopa käytännöstä, jossa valkoiset perheet sitoutuvat työskentelemään tietyn määräajan orjan asemassa pelloilla saadakseen matkalipun Amerikkaan: - Massa maksoi heidän matkansa tänne ja he maksavat takaisin työsketelemällä seitsemän vuotta orjina, selittää kokkiorja Kunta Kintelle. - Heillä on oma mökkinsä vähän kauempana, mutta se on samanlainen hökkeli kuin meilläkin. Ja he syövät samaa kuonaa kuin mekin. Ja heitä kohdellaan pellolla samaan tapaan kuin meitäkin.
…
Kuntasta vaikutti että nämä valkoiset orjat pärjäsivät paremmin kuin useimmat vapaista valkoisista joita hän oli nähnyt plantaasin ympäristössä. Useinkin tusinan verran aikuisia ja lapsia pakattuna toistensa päälle yhden huoneen hökkeleissä pikkuisilla punasavisilla tai soisilla maatilkuilla, he raapivat kokoon niin surkean elannon että mustat naureskellen lauleskelivat heistä sävelmää: ”Ei vaan köyhäksi valkoiseksi, oi Herra, mielummin olen neekeri!” Vaikka orjuus olikin hirvittävä vääryys, oli siinä sentään se hyvä puoli että omistaja halusi pitää huolta sijoituksestaan eli eräänlainen sen ajan sosiaalituki oli olemassa, toisin kuin köyhillä mutta vapailla valkoisilla.
Orjuus ei siis sinänsä tarkoittanut ihonväriä – oli jopa vapaita mustia orjanomistajia - vaikkakin valkoiset eivät saaneet olla nimellisesti orjia, vaan ainoastaan mustien jälkeläiset. Orjuus määräytyi äidin mukaan; jos äiti oli orja, lapsi syntyi orjana. Tämä tarkoitti myös tilannetta, jossa orjan ihonväri oli ristisiitoksen takia laimentunut niin paljon, että hän kävi valkoisesta, kuten Thomas Jeffersonin orja ja rakastajatar Sally Hemings, jonka lapsista osa onnistui ylittämään roturajan ja kirjaamaan itsensä valkoisiksi.

(Tässä välissä täytyy huomauttaa, että ylivoimainen valtaosa orjuudesta tapahtui Afrikassa ja arabimaissa. Valkoisten orjuuttamat mustat olivat vain hyvin pieni osa orjuudesta. Itse asiassa luultavasti prosentuaalisesti suurempi osa suomalaisista joutui 1700-luvulla orjiksi kuin afrikkalaisista – lukekaa isovihan historiaa. Tässä vielä linkki taloustieteilijä Thomas Sowellin muistutukseen siitä, mitä orjuus tarkoitti. Valkoiset eivät keksineet orjuutta, mutta he keksivät lopettaa sen.)

Tuohon aikaan jokaisella orjalla oli siis arvonsa ja lähes kaikilla se oli nollaa suurempi, sillä puuvillapelloilla tarvittiin ihmistyövoimaa ja rikkaammat hyödynsivät palvelijoita.
Nykypäivänä elämme tilanteessa, jossa hämmästyttävän suurella osalla ihmiskuntaa ei ole mitään hyötyarvoa, mikäli se mitataan samalla tavalla kuin 1800-luvun orjilla eli heidän tuottamansa työpanoksen arvon mukaan.

Ryhdyin miettimään tilannetta, jossa nyky-yhteiskunnassa osa ihmisistä, sanotaan vaikka neljäsosa, arvottaisiin satunnaisesti orjan asemaan. Heidät myytäisiin huutokaupalla omistajille, jotka saisivat sitten taloudellisen hyödyn orjiensa työpanoksesta. Näin saataisiin selville kunkin ”ihmisarvo”, kun kävisi ilmi kuinka paljon kenestäkin maksettaisiin. Ensimmäiseksi mietin tietysti oman hintani, joka jääköön kertomatta. Mutta saman tien päädyin ongelmaan, kun tajusin että hintani olisi tietysti diskontattava sen mukaan kuinka paljon tämän ikäisellä miehellä on vielä työvuosia jäljellä eikä senkään jälkeen luultavasti tehtäisi automaattieutanasiaa. Joutuisiko orjanomistaja elättämään minut vai pystyisikö dumppaamaan yhteiskunnan vastuulle?
Kun ryhdyin tätä pohtimaan, päädyin nopeasti umpikujaan. Nyky-yhteiskunnan rakenne on sellainen, että orjuutta omistajuusmielessä olisi mahdoton toteuttaa. Kuka vastaisi orjan koulutuksesta? Kuka korvaisi hänen tekemänsä rikokset? Kuka maksaisi hänen terveydenhuoltonsa?
Koko ajatus kaatui mahdottomana kasaan.


Vaan eipä aikaakaan, kun keksin toisenlaisen systeemin. Sen avulla voidaan näppärästi mitata kenen tahansa ihmisarvo orjakaupalla. Ja huvittavinta asiassa on vieläpä se, että parhaimmillaan (tai pahimmillaan) systeemi saattaisi olla jopa yhteiskunnalle hyödyllinen. Niinpä mietin uskaltaako tämän kirjoittaa edes auki. Sitten ajattelin että antaa mennä, eihän tässä blogissa esitettyjä kiistattoman järkeviäkään järjestelmiä ole otettu käyttöön.

Systeemissä esitetyt parametrit ovat enemmän tai vähemmän hihasta vedettyjä. Jos jossain kohdassa sanotaan kymmenen vuotta, niin se voisi olla vaikka viisi vuotta. Tai 20 % osuus voisi olla vaikka 15 % osuus. Nämä ovat säädettävissä. Mutta systeemin rakenne olisi kuvatun kaltainen:


Jokainen ihminen joutuu jossain elämänsä vaiheessa huutokauppaan.
Huutokauppa järjestetään verkossa huutokaupat-sivuston tyyliin eli tuote on esillä ja huutokaupalle annetaan määräaika, johon mennessä sitovat tarjoukset on tehtävä ja kauppa menee umpeen joko määräaikana tai enintään viisi minuuttia viimeisen tarjouksen jälkeen. Joka on joskus vastaavaa huutokauppaa tehnyt tuntee kyllä systeemin. Henkilö itse tai alaikäisen tapauksessa hänen edustajansa voivat halutessaan antaa sivustolle tarkemman kuvauksen henkilöstä, kuten koulutuksen, erityistaidot ja mahdolliset ongelmat.

Kutsutaan tästä lähtien myytyä henkilöä ”orjaksi” ja hänen ostajaansa ”omistajaksi”.
Orjan asema ei eroa millään tavoin muiden ihmisten asemasta. Ulkoisesti ei voi päätellä kuka on orja ja kuka ei, tosin aika hyviä arvauksia pystyy tekemään. Yhteiskunta pyörii samaan tapaan kuin aina ennenkin, poislukien tietyt rahansiirrot.
Omistajalla ei sinänsä ole sen enempää valtaa orjan toimintaan kuin nykyään kenelläkään on toiseen ihmiseen. Omistajan ei välttämättä koskaan tarvitse edes orjaansa tavata tai orjan tarvitse tietää kuka hänet omistaa. (Ja kuten kohta käy ilmi, systeemistä seuraa että orja itse voi olla toisessa asiakassuhteessa myös omistaja. Hurjimmillaan on teoriassa mahdollista että henkilö A on henkilön B orja ja henkilö B on samaan aikaan henkilön A orja. Ellei erikseen lailla kiellettäisi, voisipa orja olla jopa oma omistajansa.) Todennäköisesti omistaja toki orjaansa tutustuisi ja opastaisi häntä elämänvalinnoissaan, koska omistajan intresseissä olisi saada sijoitukselleen tuottoa.
Käytännössä yhteiskunta toimii samoin kuin nytkin, raha vain virtaa eri tavoin. Järjestelmässä oletetaan myös, että orja olisi aina yhden henkilön ”omaisuutta” vähän apteekkijärjestelmän tavoin eli mikään osakeyhtiö tai osittaisomistus ei olisi mahdollinen.


Omistussuhde on 20 vuoden mittainen, jonka jälkeen se raukeaa automaattisesti. Tänä aikana omistaja saa pääomatuloina haltuunsa 50 % orjan maksamista välittömistä veroista eli tulo- ja pääomatuloveroista. Toisaalta omistajan on myös maksettava yhteiskunnalle takaisin 50 % orjalle tulevista sosiaalietuuksista, kuten työttömyyskorvauksista, asumistuesta ja eläkkeistä. Luonnollisesti omistajalla on myös oikeus myydä orja toiselle omistajalle. Omistussuhde purkautuu myös omistajan kuollessa.
Kuten tästä voi päätellä, on varsin ilmeistä että melkoisella osalla väestöä ei olisi orjakaupassa kysyntää. Kukaan ei taatusti ostaisi alkoholiongelmaista koulutukset kesken jättänyttä rikollista. Sen sijaan vastavalmistuneilla lääkäreillä voisi olla orjamarkkinoilla kovakin kysyntä.

Jutun juoni on siinä, että tarjousten tekeminen ei ole ilmaista. Oletetaan, että potentiaalinen ostaja laskee kyseisen orjan tuottavan keskimäärin 20 000 euroa veroja ja saavan 5000 euron verran sosiaalietuuksia vuodessa. Tällöin hänen vuosisaldonsa olisi keskimäärin 15 000 euroa plussalla (unohdetaan seuraavissa laskutoimituksessa diskonttaus ja oletetaan rahanarvon säilyvän vakiona) ja se tarkoittaisi 300 000 euron tuottoa 20 vuoden orjuusaikana. Käypä hinta orjasta olisi siis 300 000 eurosta puolet eli 150 000 euroa, koska omistaja saisi puolet tuotoista ja yhteiskunta toisen puolen.
Todellisuudessa käypä hinta olisi ehkä noin 80 000 euron luokkaa. Systeemiin olisi nimittäin rakennettu seuraavat järjestelmät:
- jokaisen tarjouksen, toteutuipa se tai ei, hinta olisi 10 euroa valtion kassaan
- toteutuneesta tarjouksesta 80 % menisi valtion kassaan välittömästi
- loput 20 % rahastoitaisiin orjalle tuloiksi seuraavan 20 vuoden eli orjuusajan tuloiksi, prosentti vuodessa (mikäli orjuusaika laukeaisi omistajan kuollessa, maksamaton osuus siirtyisi valtion kassaan)
Esimerkiksi 80 000 euron voittanut tarjous tarkoittaisi siis sitä, että valtio kuittaisi välittömästi 64 000 euroa ostajalta. Orja puolestaan saisi seuraavan 20 vuoden ajan 800 euroa vuodessa pääomatuloa rahastoiduista 16 000 euron varoista.
Mikäli oletuksen mukainen 20 000 euron vuotuinen verotuotto ja 5000 euron vuotuiset sosiaalietuudet toteutuisivat, tarkoittaisi se sitä että omistaja saisi vuosittain puolet erotuksesta eli 7500 euroa pääomatulona, josta hän luonnollisesti maksaisi normaalin pääomatuloveron. Yhteiskunta saisi toiset 7500 euroa ja omistajan pääomatuloista veron eli noin 2250 euroa. Omistaja nettoaisi siis 20 vuoden aikana noin 100 000 euroa.

Orjakauppa tapahtuisi useimmiten orjaehdokkaan omalla ilmoituksella myymisestään. Tämä olisi mahdollista vaikka 15 vuoden iästä lähtien, kuitenkin siten että jos orjakauppaa ei ole vielä 20 ikävuoteen mennessä tehty, tämä olisi pakollinen hetki tehdä se.
Kauppaan ilmoittautuminen maksaisi orjaehdokkaalta esimerkiksi 500 euroa valtion kassaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että hänen pitäisi arvioida myyntiarvokseen mielellään vähintään 5000 euroa, jotta jäisi pitkällä tähtäimellä voitolle. Yllättävän harva nykypäivän suomalainen muuten on sellainen, että on nettoveronmaksaja eli kannattaisi ilmoittautua orjakauppaan.
Mikäli 20 ikävuoteen mennessä ei ole ilmoittautunut, silloin tämä tapahtuu pakosta ja on orjaehdokkaalle ilmaista. Silloin tulee ainakin kerran elämässä jokaisen arvo mitattua hänen ehkä parhaiden työvuosiensa 20-40 vuotta välillä.
Noin pääsääntöisesti nettoveronmaksaja luultavasti möisi itsensä orjaksi noin 16-vuotiaana ja sitten vielä kahdesti eli 36- ja 56-vuotiaana. Kyllä ostaja jo teinistä näkee aika varmasti kannattaako vai ei. Jotkut taas eivät menisi kaupaksi edes 20-vuotiaana pakkohuutokaupassa, mutta saattaisivat ammatin ja työpaikan saatuaan hankkiutua 30-vuotiaana vapaaehtoisina huutokauppaan.

Kuten alussa todettiin, on mahdollista ja itse asiassa jopa todennäköistä että orjat ja omistajat omistavat toisiaan ristiin. Jotta henkilö kannattaisi hankkia orjaksi, hänellä täytyy olla tuottokykyä ja tästä seuraa, että kyseisellä henkilöllä on myös varallisuutta jolla hän itsekin voi hankkia orjia. Vastaavasti ne, jotka eivät mene kaupaksi huonon hyötysuhteensa takia, tuskin omistavat niin paljon rahaa että voisivat orjan hankkia.
Tämä järjestelmä jakaisi siis varsin selvästi yhteiskunnan kahteen luokkaan: tuottavat ihmiset eli orjien ja omistajien luokka sekä elätettävien luokka eli ihmiset, jotka saavat enemmän yhteiskunnalta kuin sille antavat. Väliinputoajiakin eli ihmisiä jotka tuottavat enemmän kuin antavat mutta eivät sivukulujen takia riittävästi orjuutta ajatellen olisi toki jonkin verran.

On varsin mielenkiintoista tuumia, kuinka suuri prosentti väestöstä menisi kaupaksi ja mikä olisi kenenkin kauppahinta. Ja kuinka paljon olisi itse valmis tarjoamaan jonkun ihmisen ”verotusoikeudesta”. Paljonko itsestäni maksettaisiin? Sitä sopii lukijan kysyä myös omalta kohdaltaan. (Omasta puolestani totean että jos tämä systeemi olisi käytössä niin maksaisin heti sen 500 euroa ja ilmoittautuisin huutokauppaan, jossa kehuisin itseäni kovasti ja yrittäisin saada mahdollisimman kovan hinnan itsestäni eli mukavat vuotuiset korkokulut.)
Systeemi saattaisi jopa tuottaa nykyistä tehokkaamman yhteiskunnan, koska käytännössä kävisi luultavasti niin että varakas omistaja toimisi orjansa mentorina saadakseen sijoitukselleen hyvän tuoton. Tällöin viisaamman ja kokeneemman omistajan neuvot auttaisivat nuorempaa orjaa elämässään eteenpäin ja molemmat hyötyisivät - kuten myös yhteiskunta.

Sivallus CDXXII

Kerrankin sekä tekoäly että Valkoinen Talo osuivat oikeaan. Presidentin hallinto julkaisi tekoälyn tekemän kuvan Trumpista kävelemässä käsi kädessä pingviinin kanssa kohti Grönlantia.
Grönlannin luontaiseen eläimistöön eivät kuulu sen paremmin Trump kuin pingviinitkään.

Välihuomautus 177 : Erikoislääkäreiden tulevaisuus

Allekirjoittanut kävi äskettäin keskustelua sukulaispojan kanssa. Hän on abiturientti ja pohtii tulevaisuuden uravalintaansa. Yhtenä vaihtoehtona on lääkärin ammatti.
Abi: - En vain oikein tiedä mihin pitäisi sitten erikoistua. Mistä sitä osaa arvata mikä lääketieteen ala on tulevaisuutta ja mikä tulee kuihtumaan.
Jaska: - No, ainakin kaksi alaa on jotka ovat laskussa. En suosittele gynekologiksi tai urologiksi ryhtymistä.
Abi: - Miksi ihmeessä?
Jaska: - Ilmiselvää. Gynekologin erikoisalaa ovat naiset ja urologin miehet. Ja koska nykyään yhä useampi on ”non-binäärinen”, niin sekä miesten että naisten prosentuaalinen osuus väestöstä on laskussa.
Abi: - Jaa, olisiko sitten näihin non-binäärisiin erikoistunutta lääkäriä?
Jaska: - Onpa hyvinkin. Jos nykysuuntaus jatkuu, niin psykiatreilla tulee olemaan kädet täynnä töitä.

Sivallus CDXXI

Meiltä ei ole kysytty näkemystä tärkeimpien puolueidemme puheenjohtajien nimekkyydestä. Me vastaamme silti.
K: Jos isäsi olisi Antti Kaikkonen ja äitisi Sofia Virta, niin mitä haluaisit tehdä?
V: Purra.
K: Jos isäsi olisi Antti Lindman ja äitisi Minja Koskela, niin mitä haluaisit olla?
V: Orpo.

Sivallus CDXX

En todellakaan ole Venäjän hallinnon ystävä ja toivon sille paljon pahaa. Nyt kuitenkin meinasi tulla säälinpilkahdus pintaan. Ei Putin sentään tätä ole ansainnut.
Ano Turtiainen on muuttanut Moskovaan.

Sivallus CDXIX

Tänä aamuna Iltalehdestä löytyi kaikkien klikkiotsikoiden äiti. Sinänsä otsikossa ei ollut asiasisältöön nähden mitään virhettä, mutta voisivat nyt vähän ajatella aamu-unisia ihmisiä kun kirjoittavat otsikon ”Väyrynen nousee presidentiksi”.
Jos tilastot paljastavat sydänvikaisten kuolleisuudessa äkillisen nousupiikin tiistaina 4.11.2025, niin tiedetään mihin syyttävä sormi osoittaa.

Sivallus CDXVIII

Ex-komissaari Erkki Liikanen menetti 40 000 euroa nettihuijareille. Tiettävästi ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa kävi niinpäin, että toiset ryöstivät demarin rahat.

Etäisyysjuoksu II

Vuonna 2014 kirjoitin jutun, jonka päivitän ja täydennän nyt ajankohtaisilla tiedoilla. Vanhasta jutusta sellaisenaan lainattu osio on merkitty kursiivilla.

Englanniksi kestävyysjuoksu tunnetaan nimellä long-distance running, vapaasti kääntäen pitkän etäisyyden juoksu.

Todellisuudessa juoksukilpailuissa ei kuitenkaan tulosta mitata juostuna etäisyytenä, vaan tietyllä, etukäteen päätetyllä matkalla saavutettuna aikana. Etenkin kun vielä muutama kymmenen vuotta sitten silloin tällöin kilpailtu tunninjuoksu on jäänyt käytännössä historiaan. Nykyään lajissa järjestetään vain satunnaisia ennätyskokeita.

Tulin kuitenkin saaneeksi mielenkiintoisen idean, jota ryhdyin sitten ajatuskokeena tutkimaan. Entäpä jos juoksukilpailun tulos määräytyisikin sen mukaan, kuinka pitkän matkan juoksija kykenee ylläpitämään vähintään vaadittua nopeutta?

Nykyteknologialla kilpailumuodon toteuttaminen ei olisi edes mahdotonta. Ei muuta kuin riittävän tarkka anturi heppuun kiinni ja seuranta paljastaa armotta, millä hetkellä siihen asti juostun matkan keskinopeus putoaa alle vaatimustason. Juostu matka on kilpailun lopputulos.

Tässä vaiheessa on huomautettava, että tällaisen kilpailun järjestäminen on käytännössä järjetöntä syistä, jotka myöhemmin ilmenevät. Ajatuskokeena ja laskennallisesti idea on kuitenkin mielenkiintoinen ja ryhdyin sitä tutkimaan.

Jos juoksukilpailut järjestettäisiin idealla "pidä yllä tiettyä nopeutta niin kauan kuin pystyt", säännöt olisi muokattava tämän ajatuksen mukaiseksi. Ensinnäkin lähtökiihdytyksen takia on oltava tietty minimimatka, jonka saa juosta joka tapauksessa. Olkoon tämä esimerkiksi 100 metriä. Tämän matkan saavuttamisen jälkeen anturi paljastaa sen hetken, jolloin juoksijan lähdöstä laskettu keskinopeus putoaa alle vaatimustason. Tähän kriittiseen hetkeen asti juostu matka on lopputulos metrin tarkkuudella ilmaistuna. Luonnollisesti tuloksena voitaisiin tuloksena pitää myös aikaa, jonka on kyennyt vaadittua nopeutta ylläpitämään - keskinopeusvaatimuksen takia juostu matka ja siihen käytetty aika ovat täysin toisistaan riippuvaisia. Tässä on kuitenkin valittu tuloksen ilmaisemiseen matka metreinä.

Entä sitten vaatimustaso? On luonnollista, että kilpailumuotoja olisi erilaisia - yhdessä vaatimustaso olisi hyvin suuren nopeuden ylläpito ja juostut matkat olisivat vain satoja metrejä. Toisessa ääripäässä vaadittava nopeus olisi maratonvauhtia ja tulokset kymmeniä kilometrejä. Valitsin esimerkkiä varten vaatimustason, joka ilmaistaan 100 metrin matkaan käytettävänä aikana. Valinta oli kätevä, koska tällöin tason "pykäläksi" asettuu hyvin luonnollisesti yksi sekunti.
Tällöin kovin mahdollinen vaatimustaso on 10 sekuntia, koska toistaiseksi mitään juoksumatkaa ei ole kyetty juoksemaan keskinopeudella, joka olisi vähemmän kuin 9 sekuntia sataa metriä kohti. Usain Boltin ME 200 metrillä on 19,19 ja ennätys 300 metrillä 30,85, joten hänen tahtinsa hyytyisi jossain 200-300 metrin välillä 10 sekunnin keskinopeuskisassa.
Vastaavasti 11 sekunnin keskinopeuskisassa maailman parhaat juoksisivat karvan verran yli 400 metriä. 15 sekunnin keskinopeuskisassa taas tulokset jäisivät alle viiden kilometrin, koska Joshua Cheptegein ME on 12.35,36, kun 15 sekunnin satasia juoksemalla 5000 metriä sujahtaisi aikaan 12.30.

Saavutettavissa olevia tuloksia mallinsin laskukaavalla. Esimerkkinä otan henkilön, jonka matkaskaala on vailla vertaa juoksijoiden keskuudessa: Juha Väätäinen. Julma-Juhan ennätykset yleisimmin juostavilla ratamatkoilla ja vastaavat satasen keskinopeudet ovat:
200 m 22,1 ; 11,05
400 m 48,9 ; 12,23
800 m 1.48,4 ; 13,55
1500 m 3.43,7 ; 14,92
3000 m 7.53,4 ; 15,78
5000 m 13.28,4 ; 16,17
10000 m 27.52,78 ; 16,73
Esimerkkinä lasketaan 14 sekunnin kisan tulos. Kuten taulukosta nähdään, se on jossain 800 ja 1500 metrin välillä. Voidaan laskennallisista syistä olettaa, että ensimmäiset 800 metriä menee sen ennätysvauhtia, eli 13,55 sekunnin satasia. Sitten oletetaan, että 1500 metrin kohdalla aika olisi matkan ennätys. Tällöin jäljellä oleviin 700 metriin kuluva aika olisi 3.43,7 - 1.48,4 = 1.54,9 ja sen keskinopeus vauhtia, joka olisi 16,41 sekuntia satasella. Eli "laskennallisesti" Väätäisellä olisi 800 metrin kohdalla reilu etumatka vaatimustasoon, joka sitten alkaisi vähä vähältä kuroutua kiinni. Näin laskien (jätän yksityiskohdat asiasta kiinnostuneiden harjoitustehtäväksi) saatava lopputulos on 945 metriä.
Vastaavasti Väätäisen tulokset myös muissa lajeissa ovat laskettavissa samaan tapaan: katsotaan millä välillä raja tulee vastaan, oletetaan että lyhyemmän matkan vauhti on sen ennätysvauhtia ja sen jälkeen vauhti hyytyy sellaiseksi, millä saavutetaan seuraavan matkan ennätysaika. Tästä lasketaan, missä kohtaa kyseisellä välillä tulee sitten raja vastaan. Uskoisin tämän laskutavan antavan kohtuullisen hyvin oikeaa vastaavia arvoja.
Väätäisen tulokset eri lajeissa:
12 s: 335 m
13 s: 565 m
14 s: 945 m
15 s: 1578 m
16 s: 3049 m
17 s: 9427 m
18 s: 10823 m
Viimeinen tulos on poikkeus laskukaavasta. Oletetaan, että Väätäisellä ei ole 10000 metriä pidemmältä matkalta tuloksia (hänellä on Tilastopajassa puolimaratonin tulos, mutta jätetään se nyt esimerkin takia huomioitta). Tällöin oletetaan juoksunopeuden putoavan puoleen viimeisen olemassaolevan tilastotiedon jälkeen. Tämä on tietysti liioittelua, mutta eipä jää selittelyn makua.

Laskin sekä maailman että Suomen kaikkien aikojen tilastojen kymmenen parasta tulosta eri lajeissa Tilastopajan tiedoista, noudattaen edellä selitettyjä laskukaavoja. Toisin kuin kymmenen vuotta sitten, tällä kertaa tein perusteellisempaa työtä ja laskin kolmen parhaan sijaan tosiaan kymmenen parasta. Lisäksi otin automaattisesti huomioon muutkin kuin yleisesti kilpaillut matkat, kuten 2000 metriä. Tästä oli sellainen erikoinen seuraus, että joskus tulos piti laskea esimerkiksi 1500 ja 3000 metrin aikojen mukaan eikä käyttää 2000 metrin aikaa, koska saattoi käydä siten, että 2000 metrin aikaa käyttämällä tulos olisi ollut huonompi. Tämä aiheutui siitä, että kyseisellä matkalla juoksija oli tehnyt tuloksensa juniorina tai sitten kilpaillut vain kerran-pari heikohkolla tuloksella.

Tulokset metreinä, aluksi ennätysluettelo ja sitten maailman ja Suomen tilastojen 10 parasta joka lajissa miehissä ja naisissa::

	Ennätysluettelo
	Miehet maailma
10 s	Usain Bolt	245
11 s	Wayde van Niekerk	409
12 s	Emmanuel Korir	554
13 s	Sebastian Coe	902
14 s	Jakob Ingebrigtsen	1737
15 s	Daniel Komen	3978
16 s	Jacob Kiplimo	12079
17 s	Kelvin Kiptum	31880
18 s	Kelvin Kiptum	44405
	Miehet Suomi
11 s	Juha Pyy	295
12 s	Mikael Söderman	475
13 s	Ari Suhonen	789
14 s	Pekka Vasala	1179
15 s	Ari Paunonen	2028
16 s	Lasse Virén	5298
17 s	Martti Vainio	11602
18 s	Pekka Päivärinta	26696
19 s	Janne Holmén	43135
	Naiset maailma
11 s	Shericka Jackson	219
12 s	Marita Koch	403
13 s	Jarmila Kratochvilova	520
14 s	Jarmila Kratochvilova	744
15 s	Faith Kipyegon	1093
16 s	Faith Kipyegon	2424
17 s	Beatrice Chebet	6295
18 s	Letensebet Gidey	21943
19 s	Ruth Chepngetich	43426
	Naiset Suomi
12 s	Mona-Lisa Pursiainen	265
13 s	Riitta Salin	419
14 s	Satu Jääskeläinen	487
15 s	Sara Lappalainen	823
16 s	Sara Lappalainen	1349
17 s	Nathalie Blomqvist	2731
18 s	Nathalie Blomqvist	5754
19 s	Camilla Richardsson	11420
20 s	Alisa Vainio	26420
21 s	Alisa Vainio	43590

Keskinopeus 10 s / 100 m

	10 s
1	Usain Bolt	245
2	Michael Johnson	244
3	Letsile Tebogo	243
4	Noah Lyles	226
5	Yohan Blake	220
6	Erriyon Knighton	217
7	LaShawn Merritt	217
8	Kenny Bednarek	216
9	Xavier Carter	216
10	Clarence Munyai	216

Ymmärrettävistä syistä tälle listalle ei ole päässyt suomalaisia eikä naisia - kukaan ei ole juossut 100 metriä alle 10 sekunnin tai 200 metriä alle 20 sekunnin. Bolt voittaa niukasti Johnsonin, koska on nopeampi, vaikka Johnson onkin selvästi parempi 400 metrin juoksija. Muut 400 metrin juoksijat eivät yleensä menesty, koska he eivät pysty juoksemaan 200 metriä alle 20 sekunnin.


Keskinopeus 11 s / 100 m

	11 s
1	Wayde van Niekerk	409
2	Michael Johnson	407
3	Butch Reynolds	406
4	Jeremy Wariner	405
5	Quincy Hall	405
6	Matthew Hudson-Smith	405
7	Michael Norman	405
8	LaShawn Merritt	405
9	Steven Gardiner	404
10	Quincy Watts	404
1	Juha Pyy	295
2	Markku Kukkoaho	292
3	Samuel Purola	285
4	Konsta Alatupa	283
5	Ossi Karttunen	278
6	Juho Venäläinen	272
7	Eljas Aalto	270
8	Viljami Kaasalainen	266
9	Tommi Hartonen	265
10	Visa Hongisto	264
1	Shericka Jackson	219
2	Florence Griffith-Joyner	217
3	Shaunae Miller-Uibo	215
4	Marita Koch	214
5	Gabby Thomas	214
6	Marion Jones	212
7	Merlene Ottey	211
8	Allyson Felix	211
9	Grace Jackson	209
10	Gwen Torrence	209

Vain kolmisenkymmentä miestä on kautta aikojen juossut 400 metriä alle 44 sekunnin ja hekin vain niukasti, joten maailman huippujen osalta tilasto on miltei sama kuin 400 metrin tilasto. Etenkin kun juuri kukaan heistä ei ole juossut kilpaa 400 metriä pidemmällä matkalla. Lähes samaa voi sanoa 22 sekuntia alittaneista naisista, joita on nelisenkymmentä. Tosin Marita Koch kiilaa 200 metrin kaikkien aikojen tilastosta ylemmäs 400 metrin ME-naisena. Suomalaisia naisia ei listalla ole. Miehissä 200 metrin SE-mies Samuel Purola hyytyy vanhojen konkareiden edessä, vaikka on kelpo menijä ratakierroksella hänkin.


Keskinopeus 12 s / 100 m

	12 s
1	Emmanuel Korir	554
2	Nijel Amos	537
3	David Rudisha	534
4	Alberto Juantorena	533
5	Lee Evans	528
6	Michael Cherry	525
7	Duane Solomon	522
8	Larry James	521
9	Raidel Morales	519
10	Matt Scherer	507
1	Mikael Söderman	475
2	Voitto Hellsten	445
3	Juha Pyy	439
4	Jaakko Kemola	437
5	Markku Taskinen	432
6	Hannu Mykrä	431
7	Petri Pohjonen	430
8	Heikki Hämäläinen	430
9	Petri Hänninen	429
10	Wilson Kirwa	429
1	Marita Koch	403
2	Sydney McLaughlin-Levorne	402
3	Jarmila Kratochvilova	400
4	Maryleidy Paulino	400
5	Salwa Eid Naser	383
6	Marie-José Perec	377
7	Shaunae Miller-Uibo	372
8	Olga Bryzgina	370
9	Beatrice Masilingi	347
10	Cathy Freeman	347
1	Mona-Lisa Pursiainen	265
2	Riitta Salin	259
3	Pirjo Häggman	257
4	Mette Baas	249
5	Johanna Manninen	232
6	Sisko Hanhijoki	227
7	Aino Pulkkinen	225
8	Kirsi Mykkänen	223
9	Sanna Hernesniemi	222
10	Anniina Kortetmaa	221

Ratakierroksen erikoismiehet eivät ole kahta kierrosta kiertäneet tosissaan ja niinpä he miehittävät vain sijat 4-10 600 metrin tuloksensa ansiosta. Molempien lajien olympiavoittaja Juantorena häviää vain metrillä kahden kierroksen supermies Rudishalle, mutta tasainen Emmanuel Korir vie potin. Suomalaiset eivät paljon jää jälkeen, mikä kertoo enimmäkseen juoksunopeuden rajusta putoamisesta tällä välillä. 400 metrin SE-mies Markku Kukkoaho puuttuu listalta, koska hän ei koskaan juossut 800 metriä. Todellisuudessa hän varmasti olisi mukana, tuskin kuitenkaan ykkösenä. Ennen vuotta 2025 vain kaksi naista oli juossut ratakierroksen alle 48 sekunnin, mutta Tokion MM-kisojen ansiosta lista meni uusiksi.


Keskinopeus 13 s / 100 m

	13 s
1	Sebastian Coe	902
2	Marco Arop	894
3	Mohammed Attaoui	893
4	Emmanuel Wanyonyi	887
5	Djamel Sedjati	878
6	Wilson Kipketer	873
7	Joaquim Cruz	871
8	Abubaker Kaki	865
9	Taoufik Makhloufi	862
10	Josh Hoey	861
1	Ari Suhonen	789
2	Wilson Kirwa	748
3	Mikael Söderman	734
4	Pekka Vasala	731
5	Esko Parpala	708
6	Markku Taskinen	688
7	Jarmo Kokkola	674
8	Mikko Lahtio	658
9	Ville Lampinen	652
10	Joonas Rinne	651
1	Jarmila Kratochvilova	520
2	Femke Bol	480
3	Caster Semenya	477
4	Ana Quirot	474
5	Athing Mu	472
6	Jearl Miles-Clark	469
7	Ana Guevara	461
8	Mary Moraa	461
9	Natalia Kaczmarek	458
10	Olga Zaytseva	458
1	Riitta Salin	419
2	Pirjo Häggman	415
3	Mona-Lisa Pursiainen	408
4	Mette Baas	404
5	Kirsi Mykkänen	380
6	Ella Räsänen	375
7	Katriina Wright	369
8	Petra Söderström	362
9	Viivi Lehikoinen	355
10	Milja Thureson	349

Rudisha olisi varmaan päässyt listalle, jos olisi joskus vaivautunut juoksemaan kilpaa 800 metriä pidemmällä matkalla. Naiset eivät kovin paljon edellistä listaa pidemmälle pötki maailmanlistalla, kun taas Suomen listalla maitohapponoutaja on vasta tulossa. Sama ilmiö on havaittavissa miesten maailman ja Suomen listojen välillä – ero tuloksissa on edelleen aika pieni.


Keskinopeus 14 s / 100 m

	14 s
1	Jakob Ingebrigtsen	1737
2	Hicham El Guerrouj	1729
3	Noah Ngeny	1678
4	Yared Nuguse	1669
5	Bernard Lagat	1668
6	Noureddine Morceli	1655
7	Azeddine Habz	1610
8	Asbel Kiprop	1608
9	Josh Kerr	1605
10	Silas Kiplagat	1583
1	Pekka Vasala	1179
2	Joonas Rinne	1178
3	Ari Suhonen	1174
4	Antti Loikkanen	1100
5	Niclas Sandells	1071
6	Markku Laine	1061
7	Wilson Kirwa	1056
8	Santtu Heikkinen	1042
9	Ari Paunonen	1041
10	Eero Kytölä	1035
1	Jarmila Kratochvilova	744
2	Nadezhda Olizarenko	711
3	Caster Semenya	699
4	Ana Quirot	689
5	Mary Moraa	674
6	Athing Mu	673
7	Pamela Jelimo	663
8	Ajee' Wilson	661
9	Olga Mineyeva	660
10	Maria Mutola	652
1	Satu Jääskeläinen	487
2	Eveliina Määttänen	482
3	Sonja Finell	480
4	Veera Mattila	479
5	Yvonne Hannus	478
6	Suvi Selvenius	477
7	Katriina Wright	470
8	Tiina Pakkala	470
9	Riitta Salin	468
10	Pirjo Häggman	465

Tässä havaitaan edelliseen listaan nähden mielenkiintoinen ero miesten ja naisten välillä. Siinä missä miesten juoksema matka miltei tuplaantuu, naisten tulokset eivät juurikaan parane. Maitohappo iskee naisilla nyt, miehillä se tuli jo edellisellä listalla. Suomalaisnaisten kärkinimet ovat pienehkö yllätys.


Keskinopeus 15 s / 100 m

	15 s
1	Daniel Komen	3978
2	Berihu Aregawi	3909
3	Yomif Kejelcha	3830
4	Jakob Ingebrigtsen	3805
5	Kenenisa Bekele	3728
6	Haile Gebrselassie	3688
7	Telahun Haile	3524
8	Hicham El Guerrouj	3509
9	Grant Fisher	3486
10	Selemon Baraga	3486
1	Ari Paunonen	2028
2	Antti Loikkanen	2010
3	Jukka Keskisalo	1975
4	Vesa Siivonen	1965
5	Pekka Vasala	1939
6	Santtu Heikkinen	1899
7	Niclas Sandells	1889
8	Topi Raitanen	1883
9	Joonas Rinne	1863
10	Mustafe Muuse	1851
1	Faith Kipyegon	1093
2	Qu Yunxia	1085
3	Tatjana Kazankina	1082
4	Georgia Hunter Bell	1080
5	Nadezhda Olizarenko	1050
6	Svetlana Masterkova	1039
7	Jessica Hull	1029
8	Gudaf Tsegay	1023
9	Diribe Welteji	1021
10	Sifan Hassan	1020
1	Sara Lappalainen	823
2	Eveliina Määttänen	810
3	Tuuli Merikoski-Silius	757
4	Veera Mattila	739
5	Satu Jääskeläinen	716
6	Yvonne Hannus	714
7	Tytti Reho	712
8	Suvi Selvenius	697
9	Tiina Pakkala	690
10	Kaisa Siitonen	680

Nyt ero maailman ja Suomen miesten tilastoissa repeää huimasti. Tämä kertoo siitä, että maailman tasolla miehet ovat saavuttamassa aerobisen kestojuoksun tilan, jolloin matkaa voi sillä nopeudella jatkaa huomattavan pitkälle. Suomalaismiehet eivät ole kyenneet vastaavaan nopeuteen ja jäävät siksi matkassa mitattuna suhtettoman kauas. Naisissa ilmiö ei ole vielä alkanut.


Keskinopeus 16 s / 100 m

	16 s
1	Jacob Kiplimo	12079
2	Joshua Cheptegei	11501
3	Haile Gebrselassie	11084
4	Kenenisa Bekele	10927
5	Paul Tergat	10738
6	Selemon Barega	10566
7	Yomif Kejelcha	10544
8	Abebe Dinkesa	10434
9	Nicholas Kemboi	10423
10	Micah Kogo	10240
1	Lasse Virén	5298
2	Lasse Orimus	5103
3	Martti Vainio	4995
4	Risto Ulmala	4780
5	Antti Loikkanen	4264
6	Samuli Vasala	4229
7	Ari Paunonen	4228
8	Tommy Ekblom	4097
9	Kaarlo Maaninka	3976
10	Harri Hänninen	3928
1	Faith Kipyegon	2424
2	Wang Junxia	2354
3	Qu Yunxia	2158
4	Genzebe Dibaba	2061
5	Gudaf Tsegay	2051
6	Jessica Hull	2012
7	Beatrice Chebet	1969
8	Sifan Hassan	1954
9	Tatjana Kazankina	1874
10	Francine Niyonsaba	1867
1	Sara Lappalainen	1349
2	Sinikka Tyynelä	1100
3	Eveliina Määttänen	1087
4	Johanna Lehtinen	1086
5	Nina Holmén	1069
6	Tuuli Merikoski-Silius	1058
7	Kaisa Siitonen	1048
8	Monika Kinnunen	1045
9	Mari Järvenpää	1036
10	Tytti Reho	1031

Sama ilmiö jatkuu miehissä; juoksunopeus ei hidastu enää merkittävästi ja siksi erot ovat valtavan suuria maailman ja Suomen huippujen tuntuman välillä. Naisissa ilmiö puolestaan on parhaillaan alkamassa.


Keskinopeus 17 s / 100 m

	17 s
1	Kelvin Kiptum	31880
2	Jacob Kiplimo	30189
3	Sabastian Sawe	29705
4	Kibiwott Kandie	27418
5	Geoffrey Kamworor	26734
6	Selemon Barega	26465
7	Alexander Mutiso	26435
8	Daniel Kibet	26069
9	John Kipkosgei	25947
10	Stephen Kiprop	25519
1	Martti Vainio	11602
2	Risto Ulmala	11289
3	Lasse Virén	11275
4	Pekka Päivärinta	11228
5	Harri Hänninen	10965
6	Kaarlo Maaninka	10907
7	Janne Holmén	10625
8	Seppo Tuominen	10529
9	Juha Väätäinen	10392
10	Seppo Liuttu	10323
1	Beatrice Chebet	6295
2	Gudaf Tsegay	5878
3	Letensebet Gidey	5380
4	Agnes Ngetich	5320
5	Faith Kipyegon	5028
6	Wang Junxia	4747
7	Ejgayehu Taye	4557
8	Meseret Defar	4548
9	Sifan Hassan	4541
10	Almaz Ayana	4500
1	Nathalie Blomqvist	2731
2	Päivi Tikkanen	2049
3	Nina Holmén	1864
4	Sara Lappalainen	1829
5	Johanna Lehtinen	1802
6	Sinikka Tyynelä	1752
7	Sandra Eriksson	1711
8	Monika Kinnunen	1644
9	Mari Järvenpää	1634
10	Carita Sunell	1609

Juoksunopeuden vakiinnuttua aerobisen puolelle ero maailman ja Suomen huippujen välillä vakiintuu sekä miehissä että naisissa noin kolminkertaiseksi, mikä kertookin samalla syyn siihen miksi tämä kilpailumuoto olisi käytännössä älytön.


Keskinopeus 18 s / 100 m

	18 s
1	Kelvin Kiptum	44405
2	Eliud Kipchoge	44176
3	Kenenisa Bekele	43966
4	Sisay Lemma	43920
5	Sabastian Sawe	43810
6	Benson Kipruto	43739
7	Deresa Geleta	43599
8	John Kipkosgei	43568
9	Berhanu Legesse	43536
10	Mosinet Geremew	43493
1	Pekka Päivärinta	26696
2	Aarno Ristimäki	25290
3	Harri Hänninen	25187
4	Seppo Nikkari	25163
5	Janne Holmén	24162
6	Vesa Kähkölä	23830
7	Jussi Utriainen	23382
8	Pasi Mattila	21191
9	Santtu Mäkinen	21146
10	Risto Ulmala	21129
1	Letensebet Gidey	21943
2	Agnes Ngetich	21174
3	Fotyen Tesfay	18715
4	Lilian Rengeruk	17740
5	Tsige Gebreselama	14984
6	Sifan Hassan	13460
7	Margaret Kipkemboi	12978
8	Almaz Ayana	12699
9	Ejgayehu Taye	11597
10	Vivian Cheruiyot	11362
1	Nathalie Blomqvist	5754
2	Annemari Sandell	5181
3	Päivi Tikkanen	4085
4	Kirsi Valasti	3586
5	Tuija Toivonen	3348
6	Sandra Eriksson	3207
7	Ilona Mononen	3176
8	Nina Holmén	3141
9	Camilla Richardsson	2996
10	Nina Chydenius	2903

Miesten maailmantilaston kärki on sama kuin maratonilla, koska yksikään huippujuoksija (maraton pitää sujahtaa alle 2.06.35, jotta keskinopeus olisi alle 18 s / 100 m) ei ole koskaan kilpaillut maratonia pidemmillä matkoilla. Luultavasti kärki menisi oikeasti siinä yli 50 km ennen hyytymistä. Asiaan vihkiytymättömille muuten tiedoksi, että maratonin ME-vauhdilla hölkytellen Cooperin tulos olisi 4199 metriä. SE-vauhdilla joutuisi tyytymään tulokseen 3872. Jokainen joka pysyy tässä kyydissä edes yhden ratakierroksen, on kova jätkä.


Keskinopeus 19 s / 100 m

	19 s
1	Janne Holmén	43135
2	Francis Kirwa	43049
3	Esa Tikkanen	42970
4	Jukka Toivola	42857
5	Harri Hänninen	42729
6	Jouni Kortelainen	42668
7	Pertti Tiainen	42657
8	Tommy Ekblom	42548
9	Pekka Päivärinta	42343
10	Jussi Utriainen	42338
1	Ruth Chepngetich	43426
2	Tigst Assefa	42757
3	Sifan Hassan	40737
4	Brigid Kosgei	38315
5	Letensebet Gidey	32745
6	Sutume Asefa	31398
7	Joyciline Jepkosgei	31275
8	Yalemzerf Yehualaw	31155
9	Peres Jepchirchir	29374
10	Sheila Chepkirui	28772
1	Camilla Richardsson	11420
2	Nathalie Blomqvist	10074
3	Annemari Sandell	9961
4	Päivi Tikkanen	9360
5	Johanna Peiponen	8366
6	Ilona Mononen	7126
7	Nina Chydenius	7027
8	Kirsi Valasti	6457
9	Tuija Toivonen	5758
10	Johanna Lehtinen	5573

Tätä kisaa ei ole enää mielekästä laskea miesten maailmantilaston kohdalla. Suomen tilastokin on kyseenalainen. Muutama nainen on juossut maratonin käsittämättömän kovaa muihin nähden ja se näkyy tulosten suuressa erossa. Sifan Hassanin hämmästyttävä monipuolisuus näkyy: hän on saanut nimensä peräti viiteen eri tilastoon!


Keskinopeus 20 s / 100 m

	20 s
1	Alisa Vainio	26420
2	Camilla Richardsson	23139
3	Annemari Sandell	21607
4	Päivi Tikkanen	19549
5	Johanna Peiponen	13632
6	Nina Chydenius	13448
7	Tuija Toivonen	12499
8	Kirsi Rauta	12484
9	Ritva Lemettinen	12444
10	Sinikka Keskitalo	11996

Naisten maailmanlistaa on turha tähän laittaa, koska kaikki juoksisivat yli maratonin ja koska kukaan heistä ei ole kilpaillut pidemmällä matkalla, tulokset eivät olisi mielekkäitä. Arviona voi todeta, että noutaja tulisi parhaillekin ennen 50 km paalua tai heti sen jälkeen.


Keskinopeus 21 s / 100 m

	21 s
1	Alisa Vainio	43590
2	Camilla Richardsson	43103
3	Ritva Lemettinen	40006
4	Päivi Tikkanen	36990
5	Anne-Mari Hyryläinen	35825
6	Kirsi Rauta	29022
7	Annemari Sandell	28275
8	Sinikka Keskitalo	26824
9	Tuija Toivonen	25028
10	Nina Chydenius	24764

Tämä tilasto ei ole mielekäs Vainion ja Richardssonin kohdalla, jotka luultavasti juoksisivat useita kilometrejä enemmän, tuskin kuitenkaan 50 km. (Vainion tulokset piti muuten laskea uusiksi, hän kun juoksi maratonin uuden SE:n päivää sen jälkeen kun olin taulukot laskenut valmiiksi…)


Lopuksi vielä ennätysluettelo lajeittain niiltä osin, kun vertailua on mielekästä tehdä:

11 s
Miehet maailma	Wayde van Niekerk	409
Miehet Suomi	Juha Pyy	295
Naiset maailma	Shericka Jackson	219
Naiset Suomi	-
12 s
Miehet maailma	Emmanuel Korir	554
Miehet Suomi	Mikael Söderman	475
Naiset maailma	Marita Koch	403
Naiset Suomi	Mona-Lisa Pursiainen	265
13 s
Miehet maailma	Sebastian Coe	902
Miehet Suomi	Ari Suhonen	789
Naiset maailma	Jarmila Kratochvilova	520
Naiset Suomi	Riitta Salin	419
14 s
Miehet maailma	Jakob Ingebrigtsen	1737
Miehet Suomi	Pekka Vasala	1179
Naiset maailma	Jarmila Kratochvilova	744
Naiset Suomi	Satu Jääskeläinen	487
15 s
Miehet maailma	Daniel Komen	3978
Miehet Suomi	Ari Paunonen	2028
Naiset maailma	Faith Kipyegon	1093
Naiset Suomi	Sara Lappalainen	823
16 s
Miehet maailma	Jacob Kiplimo	12079
Miehet Suomi	Lasse Virén	5298
Naiset maailma	Faith Kipyegon	2424
Naiset Suomi	Sara Lappalainen	1349
17 s
Miehet maailma	Kelvin Kiptum	31880
Miehet Suomi	Martti Vainio	11602
Naiset maailma	Beatrice Chebet	6295
Naiset Suomi	Nathalie Blomqvist	2731
18 s
Miehet maailma	Kelvin Kiptum	44405
Miehet Suomi	Pekka Päivärinta	26696
Naiset maailma	Letensebet Gidey	21943
Naiset Suomi	Nathalie Blomqvist	5754

Syy siihen, miksi tämänlaatuisia kilpailuja ei järjestetä, on ilmeinen. Urheilijoiden erot tuloksissa muodostuvat jopa maailman huipulla todella suuriksi, puhumattakaan sitten erosta kansalliseen tasoon. Esimerkiksi 15 sekunnin kisa olisi miehissä maailman huipulle mielekäs, mikäli hän olisi 5000 metrin juoksija, kun taas kansallisen tason urheilijan pitäisi olla samassa kisassa 800 metrin juoksija. Vastaavat sanat voidaan todeta naisten 17 sekunnin kisasta.

Välihuomautus 176 : Taskulla

Vasemmisto valittaa kuinka ”hallitus ottaa vähäosaisilta” ja ”perussuomalaisten käsi on köyhän taskulla”. Ensimmäinen on täyttä paskapuhetta ja toinen kuvaannollisessa mielessä totta, mutta silti täysin väärin ymmärretty. Puhutaanpa asioista oikeilla termeillä.
”Hallitus ottaa vähäosaisilta”. Ei todellakaan ota, ei senttiäkään. Ei hallitus ota vähäosaisilta, ei sieltä ole mitään otettavaa. Oikea ilmaisu on ”hallitus ei enää anna vähäosaisille yhtä paljon kuin ennen”.
”Perussuomalaisten käsi on köyhän taskulla”. Totta, siis tietysti kuvaannollisesti. Köyhän taskulla käydään, mutta sinne laitetaan rahaa. Tarkoitus on vain laittaa vähän vähemmän rahaa kuin ennen.
Ilmaistaanpa asia oikein: ”Hallitus tekee aiempaa vähemmän tulonsiirtoja veronmaksajien taskuista elätettävien taskuihin.”

Tilanteesta tulee mieleen Ronald Reaganin aikoinaan kertoma tarina.
Miehellä oli tapana aina maanantai-aamuisin töihin tullessaan pudottaa kymmenen dollarin seteli kulmassa istuneen kerjäläisen hattuun. Näin jatkui vuosikausia.
Eräänä aamuna mies kuitenkin pudotti kerjäläisen hattuun vain viiden dollarin setelin. Kerjäläinen huomasi tämän, pomppasi ylös ja juoksi miehen perään.
- Herra, teille taisi käydä erehdys. Annoitte minulle vain vitosen ettekä kymppiä, kuten aina muulloin.
- Valitan, mutta se ei ollut mikään erehdys. Katsokaapas, taloustilanne on huono ja poikani lähti yliopistoon, joten minulla ei nykyään ole hänen tukemisensa takia varaa enempään.
Kerjäläinen tuijotti miestä tuohtuneena ja sanoi:
- Minkä ihmeen takia minun pitää kustantaa teidän poikanne koulutus???
Ja tämä, hyvät ystävät, summaa sen mistä sosialismissa on kyse.

Sivallus CDXVII

Jokin aika sitten oli Iltiksessä juttu siitä, miten Riikka Purran ensirakkaus oli Tommi Liimatainen.
Olen nyt melkein kolme viikkoa sulatellut tätä.
En kerta kaikkiaan pääse yli siitä, että tällä planeetalla kävelee mies, joka on saanut pesää sekä Riikka Purralta että Katri Helenalta.
Vieläpä tässä järjestyksessä.

Sivallus CDXVI

Jare ”Cheek” Tiihonen haukkuu Suomen valtiojohdon siitä, ettei se tuomitse Israelin toimia Gazassa.
Lausunto on hyvin linjassa sen kanssa, että hän kertoo muistelmissaan tehneensä valtavia virhearvioita mm. talousasioissaan, naissuhteissaan ja kiinteistöjärjestelyissään. Oikeastaan kaikki muu paitsi esiintymisten myyminen on mennyt pieleen.

Sivallus CDXV

Meiltä ei ole kysytty: miksi ihmeessä Alexander Stubb oli kutsuttu suurten maiden johtajien lisäksi Washingtoniin?
Me vastaamme silti: Trump kutsui Stubbin paikalle kontrolliksi. Jos Stubbido ymmärsi mitä sovittiin, niin sitten voi olla varma että kaikki muutkin ymmärsivät.

Välihuomautus 175 : Alas kassa!

En osaa ennustaa miten Trumpin ja Putinin tapaamisessa käy. Sen sijaan osaan kyllä kertoa miksi siinä tulee käymään niin.
Alaskassa kohtaa kaksi erilaista huijaria. Trump on bisnesmies. Putin on vakooja.

Trump yrittää huijata vastapuolen sopimukseen, joka on vastapuolelle epäedullinen. Bisneksessä kun nimet ovat paperissa, niin sopimuksesta pidetään kiinni. Jos vastapuoli tajuaa liian myöhään mokanneensa, niin hän ei mahda asialle mitään – sopimus on sitova.
Putin taas on valmis rikkomaan tehtyä sopimusta saadakseen haluamansa. Tästä seuraa, että Putin on valmis pistämään nimensä paperiin, jota hän uskoo pystyvänsä rikkomaan riittävän paljon saadakseen mitä todella tahtoo.

Tapaamisen lopputulos on riippuvainen siitä, kuinka hyvin osapuolet ymmärtävät vastapuolensa huijarilaadun. Pahin mahdollinen skenaario on se, että kumpikaan ei ymmärrä toista ja silloin päädytään helposti sopimukseen, jota toinen on valmis rikkomaan ja toinen rankaisemaan sen rikkomisesta.
Ironinen seuraus on, että sopimuksen syntyminen on epätodennäköisintä silloin, kun osapuolet ymmärtävät toisiaan parhaiten.

Sivallus CDXIV

Suomi tekee asehankintoja Israelista mm. ostamalla Daavidin linko -ohjuspuolustusjärjestelmää. Tämä ei tietenkään tiettyjä tahoja miellytä. Olen varma, että kyseiset tahot eivät laatisi protesteja, mikäli Suomi hankkisi aseita hyökkäyssotaa käyvästä Palestiinasta. Esitän kompromissia: jokaista Suomen Israelista hankkimaa juutalaisten huipputeknologian Daavidin linko -ohjusta kohti Suomi hankkii Gazasta yhden muslimien huipputeknologiaa edustavan Muhammedin lingon.

Välihuomautus 174 : Lesbotutka

Kuten hyvin tiedetään, naisten joukkuepeleissä lesbojen osuus on moninkertainen verrattuna heidän osuuteensa koko väestöstä. Samalla väitetään myös, että seksuaalisen suuntautumisen voisi tunnistaa ulkonäöstä, minkä tietyt tahot raivokkaasti kiistävät poliittisista syistä.
Pitihän tätä testata.

Äskettäin käytiin naisten jalkapallon EM-kisat. En seurannut pätkääkään. Tai no pätkän. Eilisiltana osuin paikalle telkkarin ollessa auki ja näin mestaruuden ratkaisseen rankkarin. Jotenkin tästä juttu kääntyi ”lesbotutkaan” ja sanoin Sallille, että testataanpa.
Menimme tietokoneen ääreen ja avasin Wikipediasta Englannin mestarijoukkueen kokoonpanon. Sitten klikkailin pelaajat yksi kerrallaan ja katsoin kuvaa. Yhdestä pelaajasta kuva puuttui ja yhden kohdalla kuva oli sivusta ja pelitilanteesta otettu, joten jäljelle jäi 21 pelaajaa, joista oli selkeä kasvokuva. Tämän kuvan perusteella sanoin sitten, onko peluri lesbo vai hetero. Korostan että kaikki pelaajat olivat minulle täysin tuntemattomia, en tuntenut ainuttakaan edes nimeltä enkä tiennyt millainen jakauma suuntautumisen suhteen Englannin maajoukkueessa mahtaa olla. Tuomion antamisen jälkeen kelasin artikkelissa kohtaan ”Personal Life” tms, jossa mahdollisesti asia kerrottiin. Tieto löytyi 14 pelaajasta. Heistä neljä oli heteroita ja kymmenen lesboja. Vieressä ollut Salli piti kirjaa veikkausista. Osumatarkkuus oli 82 %, pistemäärinä laskien 11,5/14. Jaa että mikä ihmeen puolikas? No, kohta selviää.

Hienotunteisuussyistä en kerro, keitä pelaajista veikkasin minkäkin viemäröintijärjestelmän suosijaksi. Kerron kuitenkin miten vahvoja arviot olivat ja kuinka kävi.
Neljästä heterosta sain kaikki oikein. Kolme oli helppoja, yhtä harkitsin jonkin aikaa.
Kymmenestä lesbosta sain seitsemän oikein. Näistä kolme oli helppoja valintoja, kolmen kohdalla arvoin pitkään kumman valitsen mutta osuin kuitenkin oikein. Seitsemäs oli hieman huijaus, kiikun kaakun valinta mutta kun satuin vahingossa huomaamaan nimiluettelosta hänen olleen joukkueen kapteeni, niin päädyin tällä perusteella lesboon.
Jäljelle jää 2,5 virhettä. Yksi meni totaalisesti pieleen: pidin kirkkaasti heterona, mutta eipä ollutkaan. Toinen oli puhdas arvaus, mikä meni väärin. Se puolikas voitaneen laskea virheeksi, koska veikkasin heteroa ja artikkelista luulin ensin olleeni oikeassa, koska siinä kerrottiin hänen miehestään. Sitten luin eteenpäin ja huomasin suuntautumisen muuttuneen, koska uusi kumppani on nainen. Laskin tämän siksi puolikkaaksi, mutta virhe mikä virhe (toki joku voi urputtaa että miksi en ottanut bi-vaihtoehtoa huomioon mutta päätin mennä duaalisesti).

Muista seitsemästä, joista oli kuva muttei tietoa veikkasin viittä heteroksi ja kahta lesboksi. Vaikka otos on pieni, niin tunnettujen tapauksien osumatarkkuuden 11,5/14 = 82 % (mikä viittaa siihen että näiden seitsemänkin kohdalla olisin yleensä osunut oikeaan), kerrottujen suuntautumisten 4/14 = 29 % heteroita ja tuntemattomaksi jääneiden veikkausten 5/7 = 71 % heteroiksi veikattua, perusteella voisi arvella, että Wikipedia-artikkeleissa suuntautuminen on kerrottu todennäköisemmin lesbojen kuin heteroiden tapauksessa.